Kesäyön hetki

Lämmin tuulen puhallus, kaunis tuoksu kesäisessä yössä. Tahtoisin säilöä tämän hetken ikuiseksi ajaksi, muistaa tämän lämmön, suven keveän sipaisun ihollani ja räjähtävän dynaamisen elinvoiman aisteissani. Puhtaana ja kirkkaana, tajuntani vapaana vastaanotan, vain vastaanotan ja annan kyynelten virrata vuolaana puhdistaen persoonaani kuonaisesta väkisin ylläpidetystä, joskin falskista, rauhasta ja kontrollista. Ei tässä mitään rauhaa tai kontrollia ole, ja toisaalta.. On. Niin rauhaisaa ja hallittua, silti jok'ikinen sekunti kuin sotatila elintilasta.. En osaa selittää. Luonto, yksi. Ihminen ajattelee mielessään paljon asioita jotka ovat hyvin kaukana tästä huikeasta ... En osaa selittää.

Nyt kun elämä valjastaa koko monimuotoisuutensa tähän kesäiseen näytelmään, näen myös ihmisiä matkalla supistamaan tajuntansa etanolilla surkeaksi energian polttopisteeksi tämän kulttuurinraakileen tuottamien mielikuvakavalkadien tahdissa... Nämä niukkapukeiset naiset humalan rohkaisemine viettelevine ilmeineen saavat minutkin kiimaiseksi, kuvittelen usein monia heistä nussivani. Silti minua säälittää, toisaalta näen tässä yhden muodon meissä itävässä totuudenjanossa. Hyvin rajallisen muodon, mutta yhden muodon kuitenkin. Ikävä on niitä hetkiä kun sydäntäni tämän joukkopsykoosin mukana paadutin. Vaikken muuta saavuttanut kuin askelia lähemmäs kuolemaa. Hukattuja hetkiä, haluaisin ajatella, mutta valitsen toisin. En ymmärtänyt vielä, en nähnyt vielä. En tajunnut..

Hengittää kiivaaseen tahtiin tämä kaupunki. Raskas on huomenna matka takaisin itseyteen, jossei jo löydy uusia keinoja paeta kysymyksiään. Siunattuja ovat hengessään sokeat sillä he eivät ymmärrä tätä, ja huoletta voivat saastuttaa itsensä ilkeiden voimien vaikutuksella vailla huolta.

Lopulta Minä pysähdyin hetkeksi. Annoin tämän yön huumata minut - sitten hiljennyin synnyttääkseni itseni luonnon mukana uudestaan. Nämä sanat ovat enää vain jälkisupistukset.



Kaikki on täydellistä